Sain tänään rihdattua rakentamani kehän, jonka sydämenä on Sachsin kaksivaihteinen automaatti. Illan kähmässä ehdin käydä pikaisella koelenkillä. Ensimmäinen havaintoni oli automaatin naksutus, joka ei tietenkään vanhan pyörän tyyliin käy. Mutta tuo pieni harmi suli, kun vaihteisto vauhtini kiihtyessä löi ensimmäisen kerran suurempaa silmään.
Voin helposti kuvitella, kuinka Rolls-Roycen omistaja kuluttaa aikaansa avaamalla ja sulkemalla autonsa ovea vain kuullakseen sen äänen, samoin minä kiihdytin ja hiljensin toistuvasti Paneuropeanini vauhtia vain kuullakseni ja tunteakseni, kun vaihteisto pyytämättä vaihtaa suuremmalle vaihteelle. Sen pehmeä mutta täsmällinen loksahdus on mekaniikan musiikkia, joka kertoo, mistä on kyse: Kuluttajalle ei tarjota talikkoa, josta irtoaa kahva, kun sen ensi kerran työntää paskakasaan, vaan hänelle tarjotaan parasta osaamista, johon ammatistaan ylpeä saksalainen insinööri pystyy.
Ja se - hyvä lukijani - ei ole vähän.
Lisää tästä hienosta laitteesta voi lukea tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti